Mitä voimme oppia toimintakyvystä sotilaiden kouluttamisessa muuttuviin toimintaympäristöihin?

Toimintakyvyn ominaispiirteitä ja niiden soveltamista muuttuvissa ja ennalta arvaamattomissa tilanteissa voi ymmärtää, kun niitä tarkastelee sotilaan toimintaperiaatteiden avulla. Sotilaat koulutetaan toimimaan äärimmäisessä tilanteessa, taistelussa, jossa tarvitaan sotilaan kokonaistoimintakykyä.

Pääesikunnan koulutusosaston päällikkö eversti Erkki Nordberg antoi tehtäväkseni laatia Sotilaan käsikirjan vuonna 1999. Palvelin tuolloin majurina osastolla ja vastuullani oli aluksi upseerikoulutus ja myöhemmin apulaisosastopäällikkönä osaston toiminnan ja käytännön työskentelyn johtaminen.

Tarkoitus oli muuttaa ja laajentaa aiempi varusmiehen työkirja käsikirjaksi. Käsikirjalla haluttiin tukea peruskoulutuskaudella sotilaan perustaitojen oppimista ja kouluttamista yhtenäisellä tavalla jokaisessa perusyksikössä ja kaikissa puolustushaaroissa. 

Perehdyin suomalaisiin ohjesääntöihin, oppaisiin ja käsikirjoihin. Hankin vastaavia oppaita ulkomailta. Pyysin käsikirjaan ensin kaikkien pääesikunnan osastojen sekä silloisten maanpuolustusalueiden tarpeet ja myöhemmin käsikirjoitukseen lausunnot. Sittemmin käsikirjaa on kehitetty kokemusten ja palautteen perustella vastaamaan kasvavia toimintakykyvaatimuksia ja tukemaan jatkuvasti kehittyvää varusmieskoulutusta. 

Sotilaan peruskoulutuksen on saanut ja käsikirja on jaettu vuosina 2000 – 2015 yli 300 000 varusmiehelle ja 6 000 vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneelle naiselle. Puolustusvoimat vaikuttaa siis merkittävästi suomalaisten miesten ja pieneen määrään naisten toimintakykyä ja resilienssiä.

Liitän seuraavaksi Sotilaan käsikirjassa kuvatut sotilaan toimintaperiaatteet sellaisenaan toimintakyvyn, resilienssin seitsemään ominaispiirteeseen. Kuten huomataan, suomalaisille sotilaille koulutettavilla, toimintaperiaatteilla on selvä yhteys toimintakykyyn ja myös resilienssin ominaispiirteisiin muuttuvissa ja osin ennalta arvaamattomissa toimintaympäristöissä. 

Positiivisuus ja optimismi vastakohtana pessimismille: Säilytä taistelutahto. Tavoitteena on voitto

Taistelussa pyritään murtamaan vastustajan taistelutahto. Sotilaan taistelu on vastustajan voittamista taistelukentällä. Sotilaan voitto on oman tehtävän täyttäminen mahdollisimman pienin tappioin. Vihollisen taistelutahto murtuu henkisen tai fyysisen toimintakyvyn loppumiseen, tekemällä vihollinen toimintakyvyttömäksi ja riisumalla vihollinen aseista tai tuhoamalla vihollinen.

Positiivisuus ja vahva itsetunto vastakohtana heikolle itsetunnolle: Hallitse perustaistelutaidot hyvin

Taistelussa sotilaalta edellytetään automaattista, vaistomaista toimintaa sekä kokonaisuuden hahmottamista, että itsenäistä tilanteenarviointia ja päätöksen tekoa. Vain sotilaan perustaitojen varma hallitseminen mahdollistaa järkiperäisen toiminnan poikkeuksellisissa olosuhteissa. Perustaitojen varma hallitseminen on edellytys niiden nopealle soveltamiselle tilanteen mukaisesti.

Keskittyminen vastakohtana ajatusten hajottamiselle: Säilytä taisteluvalmius

Sotilaan aseen tulee olla aina toimintakunnossa ja käyttövalmiina. Sotilaan on tehtävä havaintoja toimintaympäristöstään ja pidettävä yllä tilanteen edellyttämä ja ryhmänjohtajan käskemä taisteluvalmius.

Joustava ajattelu vastakohtana lukittuvalle ajattelulle: Käytä tulta, liikettä ja suojaa

Taistelun peruselementit ovat tuli, liike ja suoja. Tulella tuhotaan vihollinen ja sen laitteita tai estetään vihollista tulittamasta. Sotilaan tulta ovat tulittaminen rynnäkkökiväärillä ja käsikranaattien käyttö sekä taistelijaparin tulituki. Vaunut tuhotaan singoilla. Hyökkäyksessä on tulitettava ja edettävä ryhmän mukana siten, että vihollinen on jatkuvasti tulen alla ja saadaan tuhottua. Sotilas syöksyy tuliasemasta tuliasemaan, joista vihollisen tuhoaminen on mahdollista. Eteneminen suojataan maaston käytöllä sekä hyökkäysreitin ja tuliaseman valinnalla. Tulelta suojaisissa katveissa edetään nopeinta tapaa käyttämällä. Sotilaan suoja muodostuu taistelu- ja suojavarustuksesta, naamioinnista, oikeasta maaston käytöstä etenemisreitin ja tuliaseman valinnassa, linnoittamisesta sekä taistelijaparin ja muun ryhmän tuesta. Toiminta voidaan suojata myös savuilla.

Sosiaalinen joustavuus vastakohtana yksin tekemiselle: Toimi yhdessä taistelijaparin tai partion kanssa ja ryhmän osana

Sotilas toimii lähes kaikissa taistelutehtävissä yhdessä taistelijaparinsa tai partionsa kanssa. Yhteistoiminta edellyttää toiminnan sopimista ennen suoritusta, kommunikointia taistelutehtävän aikana sekä taistelijaparin tukemista. Taistelijapari/partio toimii lähes aina ryhmän osana. Tämä edellyttää ryhmänjohtajan esimerkin, merkkien ja käskyjen seuraamista sekä omien havaintojen välittämistä ryhmänjohtajalle. Sotilaan on miellettävä oma tehtävänsä ja paikkansa osana ryhmän tai partion kokonaistoimintaa.

Järjestelmällisyys vastakohtana toiminnan hajottamiselle useisiin asioihin yhtä aikaa: Toimi nopeasti. Ole aktiivinen

Sotilaan kannalta taistelu on usein lähitaistelua vihollisen sotilaita vastaan. Lähitaistelussa voittaa se, joka osuu varmimmin maaliin ja avaa tulen nopeimmin. Vihollisen toiminta pakottaa sotilaan suojautumaan tähystykseltä ja tulelta. Nopea suojautuminen on edellytys sotilaan hengissä säilymiselle. Sotilaan ripeys vaikuttaa ryhmän ja joukkueen toimintaan. Yksittäisen sotilaan hidas toiminta hidastaa koko ryhmän ja siten joukkueen toimintaa. Sotilaan tulee pyrkiä aina harjoiteltuun ja nopeaan toimintaan. Ryhmänjohtaja käskee lähtövalmiuden ja sen kohottamisen. Nopealla toiminnalla kyetään usein tempaamaan aloite ja pakottamaan siten vihollinen reagoimaan tapahtuvaan. Näin kyetään pitämään tilanne itselle edullisena tai muuttamaan tilanne itselle edulliseksi. Nopean toiminnan edellytys on oikea tilannetietoisuus ja aktiivisuus sekä vihollisen ja oman toiminnan ennakointi.

Proaktiivisuus ja riskinottokyky vastakohtana passiivisuudelle: Pyri aina yllätykseen

Taistelussa tulee pyrkiä aina yllätykseen. Yllätyksen avulla voidaan lyödä ylivoimainenkin vihollinen. Yllätykseen voidaan päästä ajan, paikan, toimintatavan ja käytettävän voiman suhteen. Sotilas voi yllättää vihollisen nopealla tulen aloituksella, toiminnan äänettömyydellä ja nopeudella, käyttämällä hyväksi maastoa ja olosuhteita, vihollisen kaavamaista toimintaa ja hämäämällä sekä poikkeamalla vakiotoiminnasta. Viholliseen pyritään vaikuttamaan sen heikoimpaan kohtaan, sivulta, takaa tai suojaamattomaan kohteeseen. Yllätyksen onnistuessa ensin tuhotaan vihollisen vahvin kohta. Yllätykseen pääseminen edellyttää vihollisen toiminnan tuntemista sekä oman toiminnan tiedustelua ja valmistelua. Tehtävä on toteutettava määrätietoisesti ja joustavasti kaikkia mahdollisuuksia hyödyntäen. Älä anna vihollisen yllättää itseäsi – myös vihollinen pyrkii yllätykseen.

Toimintakyky on yksilön ominaisuus, jota voidaan mitata, arvioida ja kehittää. Toimintakyky kehittyy kokemusten kautta. Usein eniten opettavat epäonnistumiset, edellyttäen, että niistä opitaan. 

Sotilaiden koulutus tähtää äärimmäisiin olosuhteisiin ja toimintaan. Koulutuksesta ja kokemuksista, oikein ymmärrettynä, on opittavaa ja sovellettavaa toimintaan muissa, usein helpommissa olosuhteissa. 

Haluatko kuulla lisää hyötyistä teidän alalle? Ota yhteyttä.